Pikkuvarpuset ovat tähän asti olleet enemmistönä ruokinnalla. Niitä on ollut paikalla enimmillään nelisenkymmentä. Päivittäin varpusia on käynyt eineellä 15-30 lintua.
Jonkin aikaa sitten ruokinnan löysivät todennäköisesti jostain etelämmästä tulleet urpiaiset. Enemmistö on vaihtunut, mutta tasarvo ja sopu ovat säilyneet. Varpuset ja urpot tulevat hyvin toimeen keskenään eikä kränää niiden välille synny niinkuin ei varpuslinnuilla yleensäkään. Urpiaisia on enimmillään ollut kuutisenkymmentä. Päivittäin niitä on käynyt 20-40 lintua. Selvästi enemmän kuin varpusia.
Porukassa on pyörinyt kaksi tundraurpiaista. Joskus näkee keskustelua ovatko urpo ja turpo samaa lajia. Niin tai näin, allaolevassa kuvassa näkyy vasemman linnun valkea ja viiruton yläperä, joka on tundraurpiaisen kiistattomin tuntomerkki.
Lunta on jo niin paljon (ilmatieteenlaitoksen mittauspisteen mukaan hieman yli 90 cm), että se vaikeuttaa kaikkien lintujen näkemistä ruokinnalla. Kuvan vasemman alanurkan taakse jää jo piilossa olevia lintuja. Keskellä on lapioimani ”polku” ruokinnalle.
Minulla on yhdessä automaatissa kuorimatonta kauraa. Jänikset käyvät syömässä varpusten maahan pudottamia jyviä öisin. Eilen puolenyön aikaan, kun kävin yötupakalla, ruokinnalta lähti kaksi jänistä.
Eilen naapurini kysyi, että olinko herännyt aamulla viiden aikaan. En ollut. Kertoi sitten, että Boris (koira) oli siihen aikaan nostanut hirveän metelin ja kun Stina oli mennyt katsomaan syystä, ruokintani takana oli jolkutellut kettu. Jänisjahdissako lie ollut.