Porokilpailussa

Eilen illalla järjestettiin taas perinteiset poroajot Rovaniemen keskustassa Koskikadulla. Lähtö oli Pohjanhovin rannassa Kemijoen törmällä ja maali Lordi-aukiolla. Matkaa melko jyrkkää ylämäkeä oli 201 (?) metriä. Kilpailu käytiin pudotuskisana. Paras oli Oliver´s Cornerin sponssaama Eemil Palojärven omistama Eritähti Palojärven paliskunnasta. Aika oli 18,659 sekunttia.

Katsojia oli Lapin Kansan mukaan 5000, mitä kyllä hieman epäilen.

Eniten kilpailusta taisivat hyötyä Koskadun alapään juottolat

 

Hyvä pöllökevät?

Tiiraan satelee hyvin pöllöhaviksia. Laskin viime viikonlopun havainnot. Silloinhan ornit eniten liikkuvat. LLY:n alueella Tiiraan ilmoitettiin 16 pöllöhavaintoa. Hiiripöllöistä 12 ilmoitusta, varpuspöllöistä 2, viiru- ja lapinpöllöistä kummastakin yksi ilmoitus. Hiiripöllöilmoituksista kaksi on todennäköisesti samasta linnusta.

Ounasvaaran ruokinnan, johon yritän käydä viemässä linnuille einestä, liepeillä kahden kaverin ilmoituksen mukaan päivystää varpuspöllö. Ehkä sen läsnäolo on hiljentänyt ruokintapaikkaa. Minä en pöllöä siellä ole päässyt näkemään.

Nyt pitäisi olla pöllöjen soidinaika parhaimmillaan. Kun kävin viime päivien Tiiran havaintoja läpi, löysin vain yhden ilmoituksen helmipöllön puputuksesta.

Kuvassa Niskanperällä pitkään viihtynyt hiiripöllö. (surnia ulula, northern hawk-owl, hökuggla, sperbereule)

Muutama vuosi sitten postasin vanhasta pissihaukka-nimestä. Näinhän hiiripöllöä on joskus nimitetty. Nimellä ei ole mitään tekemistä virtsan kanssa. Pissi on vanhassa suomessa tarkoittanut täplikästä. Kuvasta sen varsin selvästi näkee. Haukka taas tulee pöllön lennossa varsin paljon haukkamaisesta habituksesta.

Muunneltua totuutta

Aikaisemmin postauksessani kerroin, että Hieronymus Boschin kuvat olivat ainoita, joita ei saanut kuvata. Unohdin kirjoittaessani, että Neues Museumin Nefertitin rintakuva oli myös kuvauskiellossa. Molemmat kohteet olivat tarkoin vartioituina kuvaamisen estämiseksi. Nefertitin kuvaamiskielto tuntui vähän oudolta. Sen verran hieno se on, että piti ostaa koko reissun ainona tuliaisena jääkaappimagneetti rintakuvasta.

Katsoin kahtakin eri säätiedotusta ennen lähtöäni. Berliiniin luvattiin 4-6 astetta lämmintä koko ajaksi. Kummatkaan eivät osanneet  ennustaa lauantaille melkein kesäisiä läpötiloja. Turistit ja berliiniset lähtivät kuitenkin liikkeelle arviomme mukaa 16-17 asteen keväisessä lämmössä. Jalkasella oli kevennetty talvivaatetus, joka oli vähän liikaa. Kaikki terassit olivat tupaten täynnä ja välipalan ja iltapäiväoluen jakkaraa piti jonottaa.

Kyldyyriä Berliinissä II

Hotelli, Alexsander Plaza, josta varasin huoneen Booking.comin kautta, yllätti. Se sijaitsee aivan keskeisellä paikalla Fernseheturmin varjossa. Matkaa linja-autopysäkille oli pari sataa metriä ja Museumsinselille viitisensataa metriä. Hinta/laatusuhde oli enemmän kuin kohdallaan: 4 yötä himpun yli 300 euroa. Hotelli ja huone olivat todella hintansa väärttejä.

Minuä hämmästytti reissun aikana kaksi asiaa. Tiesin työelämän kautta, että saksalaiset ovat, jos ei nyt aivan valovuoden päässä meistä maksuliikeasioissa mutta paljon jäljessä. Ihmetytti käteisen käytön suuri määrä. Ensimmäinen vaihtoehto todella monissa paikoissa oli rahalla maksaminen. Jos halusimme maksaa kortilla, lukija kyllä löytyi jostain hakemalla, mutta ensimmäinen vaihtoehto se ei todellakaan ollut.

Toinen yllättävä asia oli turistien määrä. Oletin lähtiessäni, että helmikuun lopussa ja maaliskuun alussa saisimme kierrellä koko lailla rauhassa välttäen turistitungosta. Niin ei todellakaan ollut. Ensimmäinen kohteeni torstaiaamuna oli DDR-museo muutaman sadan metrin päässä hotellista. Se oli niin täyteen ahdettu monenkielistä porukkaa, ettei siellä kunnolla päässyt kääntymään. Jäi moni varmasti mielenkiintoinen kohde näkemättä, koska en päässyt niitä lähelle.

DDR-museon jälkeen lähdin vain kävelemään ja tutustumaan kaupunkiin Unter den Lindeniä pitkin Branderburger Torille ja edelleen Holokaustin muistomerkille ja Potsdamer Plazille. Branderburgin Torin lähellä kävin lähimpänä entistä Länsi-Berliiniä, mutta en tainnut astua rajan yli. Paluumatkalla samaa reittiä pysähdyin Museosaaren kupeessa kiertelemään Deutsches Historisches Museumia. Sielläkin voisi viettää helposti pari päivää. Torstaina ei johtuen sateisesta päivästä ollut kamera mukana.

Perjantaina alkoi sitten yhteinen päiväaika. Ensimmäisenä kävimme Pergamonmuseossa. Kuvan Istarportin rekunstrio on heti sisääntulon jälkeen ja sen toisella puolella roomalaiset rauniot. Paljon muutakin nähtävää toki oli. Osa kohteista (mm Pergamonin alttari, josta museo on nimensä saanut) olivat museon remontin takia poissa nähtäviltä. Pääosin esineistö on antiikin ajalta ennen ajanlaskun alkua.

Unter de Lindenin alkupää on melkoisen myllerryksen kourissa. Vähän joka rakennus on peitetty muovikalvoilla ja kadulla on niin autoliikennettä kuin jalankulkijoitakin vaikeuttavia kiertoteitä.

Jatketaan.

 

 

 

Kyldyyriä Berliinissä

Lensin viime viikon keskiviikona Rovaniemeltä Germanian suoralla lennolla Berliiniin. Paluumatkalle lähdin varhain sunnuntaiaamuna. Yhtiö on kuluneen talven aikana lentänyt kahta suoraa reittiä: Berliinin lisäksi Zürichiin tai toisin päin. Norwegian lentää suoraan Lontooseen.

En muista, että olisin koskaan ollut välittämättömämmällä lennolla. Lentoemäntiä oli kolme ja he kaikki höpöttelivät asiakkaiden kanssa, nauroivat keskenään ja matkustajien kanssa. Finnairin lennoilla en osaisi kuvitella samanlaista välittömyyttä. Paluulennolla oli yksi emoista sama kuin mennessä. Hän tunnisti minut ja tuli hetki ennen lähtöä vaihtamaan muutaman sanan ja kertoi muistavansa minut. Pyysin häneltä muutaman hetken juttutuokion ja se kelpasi hänelle. Kerron kohta lisää.

Menomatkalla koneessa oli 30 henkeä; ainakin matkatavaroitaan jonotti Schönefeldin kentällä sen verran matkustajia. Paluumatkalla porukkaa oli tuplasti ehkä 70-80 henkeä. Ainakin menomatkalla olin ainoa suomalainen enkä lähtöpäässäkään lentoa odotellessamme kuullut suomen sanaakaan.

Muistaakseni marraskuussa oli Lapparissa juttua näistä talviajan suorista lennoista. Sen jälkeen en ole huomannut, että lentoyhtiöt olisivat mainostaneet matkojaan. Olen ennen lähtöä ja paluun jälkeen jutellut monien kavereiden kanssa eivätkä he ole tienneet tai muistaneet lennoista mitään. Sen takia kysyin yllä mainitulta lentoemännältä mikseivät he mainosta lentojaan. Berliinin voisi kuvitella olevan aivan mielenkiintoinen kohde. Eihän hän siihen osannut vastata, mutta lupasi ainakin välittää viestiä eteenpäin. Oletan, että näillä matkustajamäärillä Germania ei ensi talvena lennä enää Rovaniemelle. Edestakainen lentolippu maksoi 270 euroa. Finnairin hinnoilla pelkästään Helsingissä käynti maksaa tuplasti.

Aikaa oli keskiviikona iltäpäivä sekä torstai, perjantai ja lauantai koko päivät. Liian vähän. Optimisti oli lentänyt työtehtäviin jo pari päivää aikaisemmin. Perjantai ja lauantai jäi meille yhteistä aikaa. Ehdin sen kolmen ja puolen päivän aikana käydä 11 museossa kirkossa tms osin yksin, osin yhdessä optimistin kanssa. Viimeisenä kohteena lauantaina oli Gemäldegalerie, jossa oli nähtävillä maailman taiteen suuria nimiä Bruegel, Dürer, Raphael, Titian, Caravaggio, Rembrand, Rubens jne. Siellä iski ähky niin rajusti, että piti jättää paljon mielenkiintoista näkemättä. Emme enää jaksaneet katsoa koko näyttelyä läpi. Muuan viimeisistä katsomistamme tauluista oli Botticellin maalaus Simonetta Vespuccista. Sitten oli pakko lopettaa.

Kaikissa museoissa oli kuvaaminen sallittu kunhan ei käytetä jalustaa eikä salamavaloa. Gemäldegalleriessa oli lainassa Hieronymus Boschista kertova näyttely, joka oli kierroksemme aikana ainoa kohde, jota ei saanut kuvata.

Jatkan juttua entisen Itä-Berliinin kierroksestamme myöhemmin. Lännen puolelle emme tällä reissulla vielä ehtineet.