Mitä kuvassa oikein on?

Laitoin alla olevan kuvan Facebookiin. Kuvatekstissä kerroin, että linnut ovat suosirrejä ja joukossa on yksi tylli. Muuan kaverini tiedusteli näinkö kuvassa olevan tyllin vasta kuvaa suurentaessani vai jo kuvatessani esimerkiksi erilaisesta lentotyylistä.

Tylli on vaikea erottaa feissarinkin kuvasta, josta sitä ei saa riittävän suurta näytölle. Kerroin jo kuvatekstissä missä lintu on. Tein kuvasta sinne osasuurennoksen, jossa tyllin huomaa selvästi. Minä huomasin tyllin kuvia katsoessani ja hakiessani eri vaihtoehdoista mahdollisimman suurta tarkennusaluetta.

Alkutilanne oli se, että kävimme Vadsøssä ostamassa kirjaston viereiseltä huoltoaasemalta take away kahvit ja pullat. Norja on normaalisti kiinni sunnuntaisin kahvilat mukaan lukien ja kahvikupin saaminen on joskus työn takana. Viime syksynä ajoimme Skaidista Karigasniemelle sunnuntaina löytämättä ainoatakaan paikkaa Norjan puolelta, josta kahvia olisi saanut. Kalastajan Majatalosta tullin jälkeen sitä sitten saatiin. Palataan Vesisaareen.  Ajoimme huoltsarin taakse rantatörmälle nauttimaan kahveistamme. Huomasimme heti suosirrit ja tyllit ja niitä tuli koko ajan lisää. Myöhemmin sitten isosirrejä ja punakuireja. Kahvit saivat jäädä ja aloimme kuvaamisen.

Jossain vaiheessa sirrit pelästyivät jotain ja nousivat lentoon. Kuvassa on vain osa sirriparvesta, joka teki pienen kierroksen meren yllä ja palasi sitten ruokailemaan.

Tuttu juttu. Nopeissa tilanteissa ei aina ehdi nähdä mitä tuleekaan kuvanneeksi. Moni asia paljastuu vasta tietsikan näytöltä. Tämäkin sirrien kaarros kesti alle kymmenen sekunttia, josta oman aikansa kaappaa kameran tähtäimen saaminen silmän kohdalle ja kameran tarkentuminen kuvattavaan kohteeseen. Keskittyminen on kuvaamisessa ja moni olennainenkin asia jää siinä vaiheessa huomaamatta. Tällä reissulla Slettnesissä kuvasimme kapustarintoja majakan takaisella nummella. Molempien kortille tallentui terävyyvalueen rajoilla, mutta sen ulkopuolelle ollut pikkusirri, jota kumpikaan ei ollut kuvatessaan huomannut. Focus oli kapuloissa.

Tutuinta lie tyhjän, väpättävän oksan kuvaaminen, jolta lintu on lentänyt jo kauas. Niitä on tullut kuvattua vuosien varrella satoja jos ei tuhansia.

Lintujen tarkkailu ja niiden olemassaolosta nauttiminen ja miksei kuvaaminenkin on rauhallisempien tilanteiden asia.

Kuvia on hienoa ottaa, mutta…

Hyviä tai ainakin jotain kuvia on mukava jahdata ja painaa nappia. Viime sunnuntaita edeltävinä kahtena viikkoina on sitä nappia tullut painettua. Tietsikalla oli äskeisten laskujeni mukaan 7496 kuvaa. Suurin osa on Norjassa otettuja, mutta aikamoinen määrä Rovaniemelläkin lauottuja. Olen aina sanonut, että silloin pitää kuvata, kun on kuvattavaa määrästä välittämättä. Silloin tällöin olen saanut joiltakin palautetta sanomisistani.

Kuvien määrää lisää, että kamerani on asetettu toimintakuvia varten jatkuvalle kuvaukselle ja se louskuttaa 11 kuvaa sekunnissa ainakin valmistajan mukaan. Tuskin ihan niin paljon, mutta aikamoinen rätinä kuvatessa käy. Ihan hyvä niin. Muutamia makoisia otoksia on tullut jatkuvalla kuvauksella, joita ei kuva kerrallan olisi syntynyt.

Mutta sitten se mutta… Yllä mainitun kuvamäärän läpikäyminen ja kuvien valikoiminen on tuskallinen homma. Tänään on pohjoistuuli puhallellut vähän liiaksi. Välillä on paistanut aurinko ja välillä on ollut lunta ilmassa. Hyvä syy aloittaa kuvien läpikäynti. Osa saattaa jäädä pitkälle loppuvuoteen, jos lisää kuvattavaa löytyy. Tänään olen käynyt ensimmäisen päivän pari sataa kuvaa läpi ja päässyt alle 10% määrään. Näin pitäisi jatkossakin olla.

Alla uusi muokkaus uudesta kuvasta Nallovuob/Skibotn:in mustakurkku-uikuista.