Pimeää

Jos mökkinaapurit eivät ole paikalla, tähän niemeen ei näy yhtäkään valopistettä. Taivaanrannalla häämöttää Saarijärven ja Äänekosken valosaasteet ja joskus hyvällä Ilmalla Jyväskyläkin muistuttaa olemassaolostaan. Silloin tällöin vastapäisen saaren rannalla liikkuu tuulastajia. Muutoin täällä on pilkkopimeää. Kaupunkilaiselle se on omanlaisensa nautinto. Kessunlehtiä lannoittaessani olen tehnyt sen kahtena edellisenä syksynä taskulampun valossa. Alkukesästä ostin aivan muuta tarkoitusta varten otsalampun, joka on osoittautunut mainioksi avuksi.

Jos noin kilometrin päässä olevalla maantiellä ei liiku autoja, täällä on myös täysin hiljaista. Kuikat ja härkälinnut ääntelevät joskus järvellä ja kaukaa kuuluu muuttoon valmistautuvien kurkien ääniä. Pesimättömät joutsenet ovat tainneet lähteä muualle kokoontumaan. Keskikesän läpi yön jatkuvia joutsen lentoääniä ja muuta kailotusta ei enää kuulu. Paikalla on vain pesineitä lintuja. Kuvan perhe uiskentelee tätä rantaa edestakaisin ja näyttäytyy päivittän. Kuikat ovat kerääntymässä myös pikkuhiljaa muuttoa varten parviin. Keskiviikkona laskin parvessa 19 lintua ja joukossa oli kaksi tämän kesän poikasta. Aikasemmissa isoissa parvissa on ollut vain esiaikuisia, pesimättömiä lintuja.

Myyrät, pannahiset, ovat käyneet syömässä makkarat minkkiloukoistani. Tänään pyörähdin kirkolla ja ostin alennuksesta paketin pakastesilakoita. Kalaa en ole saanut itse pyydettyä. Ravustuskauden alussa kuuntelin radion luonto-ohjelmaa, jossa kokeneet ravustajat ja asiantuntijat olivat kaikki samaa mieltä, että pakastettu kala on paras ravunsyötti. Sen sulaessa leviää ainakin ravuille houkuttelevimmat aromit veteen. Toivottavasti minkit ovat samaa mieltä ja myyrät jättävät ne syötit rauhaan.

Pari iltaa sitten havahduin, etten tänä kesänä ole nähnyt ensimmäistäkään lepakkoa. Eilen kävin otsalampun kanssa kiertelemässä pienen lenkin paikoilla, joissa olen olettanut niiden majailevan. Hukkareissu tuli siitäkin.

 

Huipputunti

Näin maanantaina taas kolme minkkiä niemessä. Kävin mökkinaapurilta lainaamassa aikaisemmin sovitusti kaksi loukkua, jotka viritin pyyntiin. Vaikka täällä on satanut oikeastaan koko ajan Tukholman reissun jälkeen, maa on pöllyävän kuivaa lapiosyvyyteen asti. Pinnassa on vain pari senttiä kosteaa maata. Etsin matoja monesta paikasta löytämättä ainoatakaan. Syöttikalojen onkiminen siis jäi. Laitoin loukkuihin syötiksi makkaroita paremman puutteessa. Olin iltapäivän kirkolla isän luona ja sinä aikana molemmista loukoista olivat syötit hävinneet. Toinen loukku oli lauennut, mutta oli tyhjä ja toinen taas edelleen vireessä. Veikkaisin ruokailijoiksi myyriä, jotka sopivat verkon silmien läpi. Ei taida auttaa muu kuin laittaa katiska pyytämään kunnon syöttien saamiseksi ettei makkaravarastoni hupene vääriin suihin.

Iltapäivällä isä ehdotti, että lähtisimme ajaelemaan ja kiertelemään keskustan eteläpuolen pikkuteitä. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoin Satosuon – tietysti. Siitä tulikin unohtumaton tunti. Tarkoituksenamme oli käydä katsomassa alueelle kerääntyviä kurkia, mutta aivan muut linnut tulivat pääosaan. Ajoin ensimmäiseksi alueen ehkä parhaalle havainnointipaikalle. Isäkään ei ollut paikalla koskaan käynyt ja ihmetteli alueen laajoja peltoaukeita niinkin lähellä ja valtaväylilltä näkymättömissä. Pysäytin auton ja huomasin heti ympärillä lentävän falcon, josta ehdin saada toistakymmentä kuvaa ennen kuin se lensi kauemmaksi. En siinä vaiheessa edes yrittänyt tunnistaa lintua  Katsoisin myöhemmin kuvista. Matka jatkui ja pysähdyimme muutamaan paikkaan etsimään kurkia löytämättä niitä. Neljännessä pysähdyspaikassa oli tien toisella puolella auto, jota en tunnistanut, mutta arvelin siinä istuvan myös ornin. Nousin autosta ja löysin kiikariin heti kaksi tuulihaukkaa ja ruskosuohaukan. Menin toisen auton luo, jossa istui Tammelinin Hannu, paikallinen orniguru. Hän kysyi ensimäisenä näitkö sen punajalkahaukan. Kerroin, etten nähnyt ja että seurasin kiikarilla ruskista. Lintu oli kuulemma lentänyt siihen suuntaan, jossa oli ensimmäinen pysähdyspaikkamme.

punajalkahaukka, Falco vespertinus, Aftonfalck, Red-footeed Falcon

Ajoimme peräkanaa sinne ja punajalkahaukka istui läheisellä sähköjohdolla, mutta lähti lentoon ennenkuin saimme autot pysähdyksiin. Seurasimme sitä kauan kiikareilla, mutta kuvausetäisyydelle se ei enää tullut. Elis siitä tuli. Hannu huomasi selkämme taakse lentävän kanahaukan. Löysimme molemmat tämän vuoden poikasen kiikareihimme. Hannu viritti putkensa isää varten ja hetken houkuttelun jälkeen hän tuli katsomaan siihen. Oli mukava katsoa isän reaktioita, kun hän lopulta osasi asettaa silmänsä oikeaan kohtaan okulaarille. Harvoin olen viime vuosina isän suusta kuullut niin riemastunutta ääntä: no nyt minä näen sen.

Ajelimme sitten isän toivomuksen mukaan niitä pikkuteitä, jotka minä ihmeellstä kyllä taisin tuntea isää paremmin.

Mökillä katsoin ottamiani kuvia. Olisin ollut varmaan sormi suussa taas kerran, jos en olisi tiennyt mitä hakea. Kuvaustilanteessa olin pitänyt lintua nuolihaukkana, mutta pystyin melkoisella varmuudella tunnistamaan jo nuoren punajalkahaukan, jonka Hannu kuvan nähtyään varmisti.

 

 

Harvinainen vieras

Tukholman reissun jälkeen on ollut koko kesän tuulisin viikko ja vettä on tullut kuuroina enemmän tai vähemmän. Tänään on ollut mainio mökkikeli. Lämmintä 18 astetta ja Pyhäjärvi on ollut peilityyni ison osan päivästä. Kävin ulkoiluttamasa kameroita, mutta ei oikeiin löytynyt ihmeellisempää kuvattavaa.

Sateetoon kesä näkyy läheisessä Peltojoessakin. Siinä on koski, jossa on joskus ollut mylly ja josta mökin kantatila Myllylä on saanut nimensä. Nyt koskessa lirisee vesi kivien välissä eikä se pystyisi pyörittämään myllynkiviä alkavan sadonkorjuun jyvien jauhamiseksi. Pyhäjärvessäkin vesi on noin 20 senttiä normaalia alempana.Veljeni oli nostanut minun pohjoisessa ollessani moottoriveneen alustan korkeammalle. Kun ensimmäisen kerran yritin saada venettä vesille, sen perä karahti pohjaan ja minun piti käydä hakemassa mökkinaapuri avuksi ennen kuin saimme sievoisen aherruksen jälkeen veneen vesille.

Tiedossani on ollut, että lähialueilla asustaa monenlaisia petoeläimiä. Hirvaanmäessä noin 10 kilometrin päässä elelee karhuemo kahden poikasensa kanssa. Ilveksiä on asustanut lähiseuduilla maailman sivu. Kettuja olen täällä nähnyt ja samoin mäyriä. Aikaisemmissa postauksissa on juttua ja kuvia mökkilaiturin minkistä.

Mökkinaapurilla on pihassaan riistakamera, johon oli kuluvalla viikolla tallentunut kaksi kuvaa minkkiloukun luona vierailleesta ahmasta. Eihän se nyt mikään sensaatio ole, mutta kuitenkin… Ahmoja tiedetään elelevän mm Suomenselän alueella ja niitä on ehdotettu siirrettävän Keski-Suomeen.

Tukholmassa

Optimistilla oli parin päivän työmatka Tukholmaan. Hyödynsimme tilaisuutta. Työnantaja maksoi osan majoituksesta, mutta osan jouduimme maksamaan itse. Optimistin työrupeamaan meni pari päivää. Illat ja kaksi päivää oli yhteistä aikaa.

Saarijärveltä olisi päässyt halvimmalla paikan päälle lentämällä halpayhtiöiden koneella Jyväskylästä tai Tampereelta. Halusin kuitenkin mennä laivalla. Turun, Ahvenanmaan ja Tukholman saariston näkeminen yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen kiehtoi. Menin yövuorolla, mutta palasin päivävuorolla ja nautin paluumatkasta istuen suurimman osan ajasta kannella. Avomeriosuudella kävin kuitenkin einehtimässä.

Kaupungissa näkyi keski- ja eteläeurooppalaisten lomakuukausi. Suosituimmat paikat olivat tungokseen asti täynnä väkeä. Tietysti niissäkin piti käydä, mutta enemmän kävelimme pitkin kaupunkia yrittäen välttää pahimpia paikkoja. Jonkin verran väkeä varmaan lisäsi koko viikon mennyt kulltturifestivaali. Kuninkaan linnan pohjoispuoli oli täynnä telttoja erilaisia esityksiä varten ja Sergelstorg oli valjastettu kokonaan esityksiä varten. Joitain esityksiä kävimme katsomassakin. Oheinen kuva on lauantain alkuillasta Kuninkaalisen Ooperan harjoituksista saman illan festivaalien päätöskonserttia varten.

Vietimme suurimman osan lauantaipäivästä Fotografiskassa. Siellä oli kuvan kertomat näyttelyt. Vaikuttavin oli Salgado, jonka kuville oli omistettu suurin osa yli 2000 neliön näyttelytiloista. En mistään löytänyt tietoa paljonko kuvia oli. Useita satoja kuitenkin. Pohdittiin mahtaisiko Suomesta löytyä tilaa näin laajan näyttelyn järjestämiseen, Kaapelitehtaan valokuvamuseon tilat siihen eivät ainakaan riittäisi. Näyttelyn nimi oli Genessis, jolla nimellä hän haluaa saada ihmiset ajattelemaan meneillään olevaa, maailman laajuista luonnon turmelemistä. Lopulta kuviin tuli ähky. Huomiota ei enää jaksanut kiinnittää kuin kaikkein upeimpiin otoksiin. Aikaisemmin kiertelimme Södermalmin Gallerioita ja törmäsimme pienessä nurkkagalleriassa Karl Mårtensin hienoihin lintuakvarelleihin. Kaveria täytyy joskus googlettaa lisää.

Kuinka kauan voi vain käväistä vaatekaupassa. Perjantaina, ensimmäisenä yhteiseenä päivänämme ja heti aamusta optimisti halusi käväistä eräässä Hamngatanin Gallerietin liikkeessä. Jäin kaupan ulkopuolelle istumaan. Tarkkaa aikaa en tiedä, mutta varmaa on, että hän käväisi siellä ainakin tunnin ja vartin, todennäköisesti puolitoista tuntia. Olenko käsittänyt verbin merkityksen aivan väärin. Kaiken lisäksi ostokset sullottiin ainoaan mukana olleeseen reppuun, joka sattui olemaan selässäni ja ne pysyivät siellä painamassa harteitani koko pitkän päivän.

Paluumatkalla istuin kiikari kaulassa ja kamera vieressä valmiina kuvaamista varten. Yritin etsiä kareilta riskilöitä ja ruokkeja näkemättä ainoatakaan. Merimetsoja oli satoja ja kyhmyjoutsesnia kymmeniä. Aivan loppumatkasta, liekö ollut Airiston selkää, näin kaukaa valkeaksi värjäytyneen pienen karin. Arvelin merimetsojen olleen asialla, mutta kivillä ei näkynyt ensimmäistäkään lintua. Hieman ihmettelin tilannetta kunnes näin korkeammalla kierrelleen merikotkan. Osasin alkaa etsimään lintuja vedestä, josta ne löytyivätkin. Samaan kuvaan osui myös kyhmyjotsenia.

PS. WordPress on muuttanut hieman kirjoitusohjelmaansa. Kuvat eivät näköjään sijoitu tekstiin vanhan käytännön mukaisesti. Ne ovat nyt vähän hölmösti. En ala kuitenkaan yrittämään niiden korjaamista. Antaa olla näin. Seuraavalla kerralla ehkä oivallan asian.

PS2. Optimisti lähetti kommentin. Yritin kirjoittaa tätä postausta jo Tukholmassa ollessamme. Valmis kirjoitelma hävisi jonnekkin tulematta koskaan julkiseksi. En osannut käyttää uutta liittymää. Optimisti näki käväisyjutun jo silloin. Hän on huumorintajuinen nainen, joka hyväksyi täysin kirjoitukseni.

Adoptioperhe

Ei saisi valittaa, mutta… Koskahan tämä helle loppuu. Olen tämän viikon ollut pääasiassa sisällä. Mökissä on lämmintä, mutta kuitenkin 4-5 astetta ulkoilmaa viileämpää. Suorassa auringonpaisteessa on tuskastuttavaa olla. Varjossa oleva mittari on roikkunut jo pitkään 28-29 asteen lukemissa. Pyhäjärven vesi on 25 asteista. Voihan siellä käydä huuhtomassa päivän hiet pois, mutta virkistävää se ei ole.

Linnutkin näyttävät olevan samaa mieltä kanssani. Vesilintuja näen varhain aamulla ja illalla. Päivän aikaan nekin taitavat piilotella jossa varjopaikoissa. Lokkilinnut ovat jo pääosin lähteneet. Järvellä näkyy amuisin ja iltaisin tiiroja, muutama tämän kesän naurulokin poikanen samoin nuoria kalalokkeja. Kuumimpaan aikaan nekin pysyttelevät omissa oloissaan.

Eilen aamulla niemen edessä uiskenteli suuri tukkakoskelopoikue. Kuvista laskettuna poikasia oli 18. Ne olivat tuskin yhdestä poikueesta. Emo lienee adoptoinut yhden tai kahden emon poikueet itselleen hoitolaisiksi.

Lähiruovikossa pesineellä härkälinnulla on tänä kesänä vain yksi poikanen. Muutamana edellisenä kesänä poikasia on ollut kaksi. Tämäkin perhe pysyttelee päivän kuumimman ajan kotiruovikon kätköissä ja liikkuu vain ilta-, yö- ja aamuaikaan.

Ei lainkaan kivaa

Pataniemen lämpömittari jököttää 29 asteessa. Ei oikein mukavaa. 30 asteen pakkasen kanssa tulee paljon paremmin toimeen pukeutumalla kunnolla kuin 30 asteen helteen kanssa. Sitä ei pääse pakoon muutoin kuin linnoittautumalla neljän seinän sisään hyvin ilmastoituun tilaan. Reilu 20 astetta riittäisi.

Torstai oli ympäristöpäivä. Ajoimme ensin Optimistin kanssa Ylläkselle ja kävimme Varkaankurussa. Parkkipaikan ja kurun välisellä yhden kilometrin välillä oli jo muuttoon valmistauvia tilhiä. Ilmoitimme Tiiraan varovasti 30 lintua, mutta niitä oli todennäköisesti kaksin-, kolminkertainen määrä. En ollut Rovaniemellä pihlajan kukinta-aikaan enkä nytkään huomannut katsoa paljonko marjoja olisi tulossa. Saarijärvellä näyttäisi syötävää riittävän suurillekin tilhi- ja mahdollisille kuurnaparville.

Kerroin 8.3.14 käynnistä Särestössä. Samanlainen ikuisuuskynnys on ollut kymmeniä kertoja ohiajamani molemmat kyltit Pakasaivoon. Torstaina sielläkin tuli käytyä ja kannattikin vierailla. Kaunis noin kilometrin pituinen rotkojärvi, jonka jylhään pohjoispäähän Metsähallitus on rakentanut hyviä näköalatasanteita. Hieman vaikea paikka minulle, jota alkaa huimata jo jakkaralle nousu. Paikalle pääsee Äkäslompolon tien kautta, josta sinne ajoimme, pois köröteltiin vastapäiseen suuntaan Kolari – Muoniotielle. Jälkimmäinen voi olla kelirikkoaikaan vaikea reitti. Ei edellinenkään mitään autostraadaa ollut.

Perjantaiaamuna lähdin Särkijärveltä ajamaan mökille. Rovaniemellä kävin täydentämässä varusteita hieman pidempää oleilua varten. Poikani Timppa oli täällä odottamassa tulevan avovaimonsa Tiinan ja hänen koiriensa kanssa. Ehdimme olla yhdessä pari vuorokautta, mutta Tiinan työt alkoivat tänään ja Timppa jatkaa opintojaan keskiviikkona.